Elämme maailmassa, jossa kehoamme arvioidaan jatkuvasti – niin ulkoapäin kuin omien ajatustemme kautta. Liian usein mittaamme itseämme vain suoritusten ja ulkonäön mukaan. Mitä jos kuitenkin opettelisimme suhtautumaan itseemme armollisemmin ja lempeämmin? Mutta miten se onnistuu? Mitä itsensä rakastaminen on?
Itsensä rakastaminen ei tarkoita sitä, että tuntee olonsa täydelliseksi tai ihastelee jokaista kohtaa itsessään. Se tarkoittaa sitä, että hyväksyy itsensä keskeneräisenä, arvokkaana ja riittävänä juuri sellaisena kuin on. Se on oman kehon kuuntelemista ja omien arvojen sekä asetettujen rajojen kunnioittamista. Lempeys itseä kohtaan näkyy pienissä teoissa: miten puhumme itsellemme, miten annamme itsellemme luvan levätä ja miten valitsemme olla vertaamatta itseämme muihin. Armollisuus on puolestaan sitä, että ymmärrämme, ettei meidän tarvitse ansaita rakkautta tai hyväksyntää – ne kuuluvat meille jo valmiiksi.
Voisimmeko siis tänään pysähtyä hetkeksi ja kiittää kehoamme?