Voimaantumisen matkani - tarina itseni löytämisestä

Minulta kysytään usein miten olen löytänyt kutsumukseni työhön, jota parhaillaan teen ja mistä yrittäjyyteni on saanut alkuunsa. Niinpä päätin kirjoittaa tarinani siitä, miten voimaantumisen matkani kulki askel kerrallaan eteenpäin. Tämä on myös tarinani siitä, mistä kaikki lähti liikkeelle. Tarvittiin iso muutos, jotta löysin itseni ja sen mitä minun on tarkoitus tehdä itseni ja kaikkien muidenkin hyväksi.

Pohjakoulutukseltani olen laboratorioanalyytikko (Turun AMK). Työskentelin laboratorioanalyytikkona Raision tehtailla laadunvalvontalaboratoriossa lähes 10 vuoden ajan. Vuonna 2009 tapahtui oman elämäni loppuunpalaminen, omalle elämälleni painettiin kuvainnollisesti delete-nappia. Se, mitä tuona vuonna ja seuraavana vuonna 2010 tapahtui, tuli muuttamaan koko elämäni suunnan, elämänkatsomukseni ja ajatukseni.

Tästä kaikki alkoi

Menetin vuonna 2009 lähes kaiken, mitä ihminen voi menettää elämässään. En ehtinyt surra edellisiä menetyksiäni kunnes taas tuli jo seuraava iso menetys. Vuoden 2009 jouluna, muun muassa oman kodin menettäneenä naapurin mittavan vesivahingon takia, työni menettäneenä yt-neuvotteluiden takia, parisuhteeni kariuduttua ja läheisiä menettäneenä, muistan itkeneeni ja sanoneeni ääneen yksinäni kyyneleiden keskeltä seuraavat lauseet: ”Olen kuullut, että ihmiselle ei anneta sen enempää kuin on valmis kantamaan ja vastaanottamaan. Nyt olen kuitenkin tilanteessa, jossa sisäinen astiani on täytynyt enkä pysty enää kestämään kaikkea surua ja kipua, mitä menetyksistä koen. Mikä tämän kaiken tarkoitus oikein on?” En olisi ikinä arvannut mitä nuo lauseeni saivat aikaan tulevina viikkoina, kuukausina ja vuosina. Vasta jälkikäteen ymmärsin, että minun oli koettava kaikki nuo kivut tullakseni ihmiseksi, joka nyt olen.

Tuon joulun 2009 jälkeen äitini ystävä vinkkasi, että minun olisi hyvä mennä kokeilemaan energiahoitoa. En ollut aiemmin tiennyt oikein mitään energiahoidoista enkä ollut kovinkaan henkinen ihminen. Evankelisluterialaisena ihmisenä uskoin kyllä enkeleihin ja johdatukseen, mutta henkisyydestä en tuolloin tiennyt juuri mitään. Olin kuitenkin niin väsynyt ja valmis ottamaan apua vastaan, että päätin mennä kokeilemaan minulle suositeltua energiahoitoa.

Tammikuussa 2010, koettuani elämäni ensimmäisen energiahoidon, koin jotain hyvin erityistä. En olisi ikinä arvannut, mitä tuo hoito toisi tullessaan. Tulen aina muistamaan energiahoitajan sanat minulle, kun hän oli minua vähän aikaa hoitanut. Lause, joka on jäänyt kaikumaan mieleeni, omaksi hämmästyksekseni ja elämäntarkoituksekseni, loppuelämäni ajaksi. Energiahoitaja sanoi minulle: ”Kai tiedät, että olet käsilläparantaja.”

Muistan ensireaktioni. Tuon energiahoitajan on oltava päästään sekaisin. Eihän tuollainen voi mitenkään pitää paikkaansa, mitä hän minusta sanoo. Minähän olen se analyytikko, joka tekee laboratorioanalyysejä. Skeptinen mieleni pisti hanttiin ja pelästyi. Jälkikäteen ymmärsin egoni olleen se, joka pelästyi ja hämmentyi, koska energiahoitajan sanat ohittivat mieleni. Hänen sanansa kaikuivat suoraan sieluuni, ja siitäkös mieleni kiukustui. Mieleni oli kuin pieni lapsi, joka alkaa kiukutella kokiessaan epävarmuutta ja hämmennystä. On helpompi pistää hanttiin ja kieltää kaikki. Sanat olivat kuitenkin tulleet jäädäkseen.

Energiahoitaja neuvoi minua, miten laitan kädet toisen ihmisen kipeään kohtaan ja mitkä lauseet sanon mielessäni suojaukseksi ja siunaukseksi. Hämmentynein ajatuksin lähdin hoidosta pois ja menin äitini luo. Hänellä on fibromyalgia ja kuluneet, kipeät nivelet. Muistan ensimmäisen kerran kun kokeilin neuvoja, joita energiahoitaja oli minulle antanut. En uskonut tekemiseeni, tai oikeastaan mieleni ei uskonut, mutta jokin sisimmässäni rohkaisi kuitenkin kokeilemaan. Kuin sieluni olisi rauhoittanut olemukseni ja tunsin mieleni ylittävää tyyneyttä ja varmuutta. Laitoin käteni äitini kipeän polven päälle ja jo muutamissa minuuteissa kipu alkoi helpottaa. Äitini liikuttui ja koki suurta onnellisuutta, kiitollisuutta ja riemua siitä, että olen löytänyt lahjani.

Itse olen luonteeltani aika skeptinen, mitä olen edelleen ja ehkä ihan hyväkin niin, vaikkakin olen myös hyvin avarakatseinen, kiinnostunut ja uteliaskin. Minulla heräsi kieltämisen tunne, koska en itse silloin ymmärtänyt, mitä oli juuri tapahtunut ja miksi. Se oli jotain liian outoa ja kummallista. En käsittänyt tapahtunutta, jolloin koin, etten tahdo tehdä enää tuollaista hoitoa toiselle. Kielsin pitkään oman lahjani, mutta minulle oli huomaamattani avautunut ovi, jonka kautta loisti niin kirkkaana ja puhtaana sellainen valo, jota ei saanut sammuksiin tai tukahdutettua. Tietoisuuteni oli alkanut avautua johonkin aivan uuteen.

Oman heimon löytyminen

Kun tipahtaa pohjalle ja elämässä tulee vastaan totaallinen seinä, joka muuttaa sinut ihmisenä, myös läheiset saavat tilaisuuden muuttua. Ympärilläsi olevat ihmiset joko kestävät ja hyväksyvät muutoksen tai sitten eivät. Jotkut päättävät jäädä muuttuvan ihmisen rinnalle, toiset lähtevät pois. On hyvä muistaa vanha sanonta: kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Jos ihmisiä lähtee elämästä pois, tulee tilalle uusia. Samalla kun itse muutut isolla tavalla, alkaa myös uusia ihmisiä virrata elämääsi. Alat löytämään omaa sielunheimoasi.

Näin minullekin alkoi käydä kuin itsestään. Sielunheimoani alkoi virrata elämääni, eikä tämä ole loppunut vielä tähän päivään mennessä. Jotkut ihmiset pitivät minua täysin kajahtaneena ja outona tyyppinä. Jotkut kokivat, että olin kadottanut itseni. He eivät ymmärtäneet, jotka näin kokivat minusta, että olin nimenomaan löytänyt itseni. Olin löytänyt elämäntehtäväni, sielunsuunnitelmaani kirjoitetun tehtävän. Tiesin tehtäväni ihmisten auttamiseksi ja oman itseni hyväksi. Elämääni ajautui ihmisiä, jotka tiesivät paljon energioista, henkimaailmasta ja luontaishoidoista. Olen kiitollinen myös heistä, jotka eivät muutostani pelästyneet vaan ovat pysyneet mukana elämänmatkallani kaikki nämä vuodet. Olette rakkaita!

Ammattini varmistuminen

Olin kuitenkin se kiltti tyttö, joka vain suoritti elämäänsä. Niinpä koin, että minun kuuluu mennä ”oikeisiin” töihin. Samalla kun tietoisuuteni avautui valtavalla ryminällä ja henkisyyteni alkoi puhjeta kukkaan, etsin laboratorioanalyytikon töitä. Pari kuukautta tuon elämäni muuttaneen energiahoidon jälkeen täytin 30-vuotta. Koko kevään ja kesän etsin oman alani töitä. Kunnes tuli hetki, jolloin ymmärsin viimein antaa periksi ja antautua elämäntehtävälleni.

Hain kesällä vuonna 2010 erään tehtaan laboratorioanalyytikon työpaikkaa, johon oli hakijoita hieman yli 200. Pääsin haastatteluun ja sen jälkeen psykologisiin testeihin. Sain hyvät arviot ja pääsin taas eteenpäin. Tiesin olevani kärjessä, kahden parhaan hakijan joukossa. Kuumeisesti odotin soittoa tulevalta esimieheltäni. Totesin puoliääneen, että jos nyt joku minua kuulee maailmankaikkeudessa, omat henkioppaani ja enkelini, auttakaa minua saamaan tuo työpaikka, jos se on minulle korkeimmaksi hyväksi.

Kului muutama päivä ja aloin olla jo melko kärsimätön kuulemaan tuloksen. Sitten puhelu tuli. Sain kuulla, että minä ja tämä toinen hakija olimme olleet niin tasaväkiset, etteivät he olleet osanneet päättää meidän välillämme kumpi työpaikan saa. Näin ollen he olivat arponeet paikkaan valittavan ja arpaonni oli suosinut tätä toista henkilöä. Puhelun jälkeen ymmärsin, että nyt olisin saanut sen paikan, jos minun olisi ollut tarkoitus jatkaa laboratorioalalla työskentelyä. Hieman hymyillen pyysin maailmankaikkeutta olemaan tukenani, jos minun kuuluu alkaa hoitamaan ihmisiä ja tekemään käsilläparantajan töitä.

Elokuussa 2010 perustin oman toiminimen. Sen jälkeen oli kuin hyökyaalto olisi napannut minut mukaansa. Samantien löysin ihanat hoitotilat Turun keskustasta, asiakkaita riitti. Ihmiset kertoivat toisilleen minusta, puskaradio toimi. Ei tarvittu nettisivuja eikä sen ihmeempää markkinointia. Koin ensimmäistä kertaa elämässäni työstäni, että nyt kuljen sydämen polkua. Nyt todella teen työtä, jolla on suurempi tarkoitus. Nyt teen työtä, joka inspiroi minua ja jonka äärellä saan olla äärimmäisen nöyrä ja kiitollinen.

En olisi itse valinnut valon tietä vaan se valitsi minut

En ollut kuitenkaan ymmärtänyt yhtä asiaa mikä tuleman piti. Kun alkaa kulkemaan valon tietä ja henkisyys avautuu yhtäkkiä hurjalla vauhdilla, tulee saamaan myös itse samalla hoitoa auttaessaan muita. Sitä mukaa kun virtautin parantavaa voimaa ihmisille ja eläimille, sain parantavaa voimaa myös itselleni. Niinpä kaikki ne käsittelemättömät asiat, mitä en ollut egoni kanssa suostunut kohtaamaan, nousivat rytinällä käsittelyyn.

Kuten jo aiemmin kerroin itsestäni, olin ylisuorittaja, joten en alkuun suostunut huomaamaan ja kohtaamaan kipuilujani. Puskin päivästä toiseen suorittaen, olemalla kiltti tyttö, joka tekee työnsä mukisematta. Kunnes pari vuotta myöhemmin vuonna 2012 tuli se toinen seinä vastaan. Minut pysäytettiin väkisin. Minulta murtui jalka ja näin ollen vietiin kirjaimellisesti jalat alta. Viesti oli selkeä maailmankaikkeudelta. Nainen, nyt pysähdy ja hoida itsesi kuntoon, jotta voit sen jälkeen taas jatkaa toisten auttamista.

Alkuun vakuuttelin itselleni, että kyllä tämä tästä. Ajattelin, että parin kuukauden sairasloman aikana saisin jalkani kuntoon ja pääsisin taas takaisin töihin. Mutta niin ei tapahtunutkaan, elämällä oli minulle muita suunnitelmia. Kipsi toisessa jalassa sohelsin keppien kanssa niin, että mursin toisenkin jalan varpaan. Näin minut saatiin vihdoin pysähtymään kunnolla itseni äärelle. Kipu kohdata omat käsittelemättömät asiani olivat minulle niin kova paikka, että sain lievän sydänkohtauksen. Olin täysin vuodepotilaana. Voipuneena luovutin ja annoin periksi. Myönsin oman syömishäiriöni, kiltin tytön syndroomani, pitkäaikaisen koulukiusaamisen ja narsistin uhrina olemisen tuomat tunnelukkoni. Kohtasin vihdoin tukahdutetun vihan, katkeruuden ja surun sisälläni. Näiden tunteiden ja asioiden myöntämisen jälkeen lähti käyntiin pitkä paranemisen matkani, jolla koen olevani tietyllä tavalla edelleen tänäkin päivänä.

Selviydyttyäni noista tunteista ulos ja muutettuani haitallisia vanhoja käytösmallejani, koen itsestäni suurta ylpeyttä, että kirjoitan tässä nyt tätä tekstiä, vahvempana, viisaampana ja rehellisempänä kuin koskaan aiemmin elämässäni. Kaikki koetut vaikeudet ja haasteet ovat olleet suuria opettajia elämässäni ja pystyn kokemaan ne kaikki vasta nyt jälkikäteen siunauksena. Enää minun ei tarvitse kantaa menneisyyden kahleita ja kipuja. Mielenkiinnolla ja kiitollisuuden tuntein jatkan omaa paranemisen ja eheytymisen matkaani tällä ihmeellisellä henkisellä elämänpolullani.

Olen valtavan kiitollinen läheisilleni, ystävilleni, kanssakulkijoilleni, opettajilleni, asiakkailleni ja yhteistyökumppaneilleni, kun olette elämässäni. Olen myös kiitollinen edellisille kumppaneilleni ja muillekin ihmisille, jotka eivät enää ole elämässäni. Kiitos, kun olitte ja olette! Jokaisella teistä on ollut omalla tavallanne todella tärkeä rooli elämäni matkassa.

Toisten ihmisten auttaminen voimaan paremmin on minulle sydämen asia. Nyt olen taas valmis auttamaan jokaista omilla henkilökohtaisilla paranemisen matkoillanne. Kiitos elämälle!

”Nyt
kun vuodet ovat kiivenneet
toistensa päälle
kevyesti
kuin toinen toistaan seuranneet keväät

en enää itke
en niitä kyyneliä
jotka kadottivat kurjenpolvet
en niitä
jotka laittoivat sunnuntait
satamaan alas asti

ja miten voisinkaan
kun puutarhassani kasvaa
se eniten varjeltu
se jota pitää kastella
ilolla ja naurulla
niillä ihmeillä
joita se on minulle tuonut
sieltä jossa aurinko nukkuu vain noustakseen
ja jossa pimeys on pehmein sametti

ja nyt
kun vuodet ovat tanssineet itsensä kaiken tarkoitukseksi
minä itken
vain niitä kyyneliä
jotka avaavat teitä
raivaavat rannat näkyviin
silittävät muistot syliin otettaviksi
ja kääntävät perhosille kämmenselän

niin että kun katson taakseni
on vain polku, joka piti kulkea
että löysin luokseni
että istutin sen puun
jonka alla perillä
on perillä.”

-Hanna Lindin kirjoittama runo Suvi Lehtoselle http://nuppulinna.blogspot.fi

Kiitos Suvi, kun sain siteerata runoasi blogiini. Ei voisi enempää olla kohdalleen osuvampaa runoa myös minun tarinaani! Lämmin kiitos myös rakkaalle ystävälleni Maijulle, joka otti kuvan minusta tähän blogitekstiini.